Astalan Qvinnan historia

 

Ines (Qvinna) on iloinen, ystävällinen ja utelias beagletyttö joka mielellään kömpii syliin ja haluaa olla siellä missä muu laumakin on.

Ines on hyvin metsästysintoinen, varsin nopea ja sillä on kuuluva haukku. Se on jälkitarkka ja on osoittautunut täysin sorkkavapaaksi. Kettua se on muutaman kerran ajanut.

Ines on osallistunut mutamaan ajokokeeseen mutta ilman toivottua tulosta! Odotamme silti tulevaisuudessa Ineksestä  hyvää ajuria.

Syksyllä 2012 Ines osallistui Naisten Ajovoittajaan Ristiinassa sijouttuen neljänneksi.

Tästä pääsee lukemaan koepöytäkirjat

Näyttelyssä Inestä on palkittu varasertillä.

Tällä hetkellä tilanne on se että Ines ei suostu näyttämään hampaansa tuomarille. Todennäköisesti tämä on seuraus dna-verikokeen (geenitutkimukseen) ottamisessa koettu järkytys Leppävaaran erikoisnäyttelyssä ja siksi jatkamme näyttelyissä käynti vasta kun uskomme hampaiden näyttämisen onnistuvan.

Tästä löytyy Ineksen näyttely-arvostelut

Lonkkakuvattu B/B

Kausi 2012-2013

Ines ajoi paremmin kuin koskaan syksyllä ja odotukset sen kun kasvoivat kunnes metsästyksen jälkeen alkoi ilmestymään ontumista vasemmalla takajalalla. Kävimme  osteopaatin luona joka totesi että pientä rasittuneisuutta on ja kehoitti pitämään 3 viikon tauon metsästämisessä. Tauon jälkeen Ines uhkui intoa ja ajoi upeasti rusakkoa pari tuntia. Seuraavista videoista käy ilmi kuinka rehellinen ines on äänenannossa.

Video: Ines 19.1.12

Video: Ines 8.11.12

Seuraavana päivänä ontuminen oli tullut takaisin entistä pahempana ja nyt eläinlääkäri todetesi ristisiteen katkenneen ja vaativan leikkausta.

12.11 Lazlo Ignatisak leikkasi polven käyttäen Skutnabin menetelmää.

Tänä kautena Ines ei enää aja koska toipuminen leikkauksesta vaatii 1/2 vuotta lepoa. Jalasta pitäisi kuitenkin tulla täysin käyttökelpoinen.

2013-2014

2013 syksyllä Ines synnytti toisen pentueensa. Koska polvi ei vieläkään ollut täysin toimintakelvollinen kävimme pentujen lähdettyä maailmalle Viikin eläinsaairaalassa fysikaalisessa hoidossa ja myös osteopaatti Annika Tähtisen luonna hoidattamassa polvea. Loppukaudesta Ines pääsi ajamaan lyhkäsiä ajoja mutta edelleen Ines ontui heti jos polvea oli rasitettu liikaa.

2014-2015

Tarkoituksena oli ´siedättää`polvea kasvattamalla rasitusta pitkin syksyä. Liikakilojakin oli karsittavana joten varovaisesti aloitimme elokuussa ajohommat.

Ines löysi jänikset mutta usein lopetettiin päivä ensimmäiselle hukalle. Pikkuhiljaa polvikin kesti paremmin ja joulun tienoilla pystyimme jo ajattamaan kunnon pituisia päiviä ontumatta seuraavana päivänä.

Olimme sellaisessa tilanteessa että Ines ei kovin innokkaasti  hakenut jänistä kunnes kauden ensimmäinen jänis ammuttiin heti ylösoton jälkeen ja Ines pääsi ´tappamaan` jäniksen toistamiseen.

Tämä oli käännekohta Ineksen työskentelyssä. Loppukaudesta Ines haki ja ajoi hienoja ajoja monesti viikossa ja saalistakin tuli kiitettävästi.

Tämä video on otettu lämpimänä marraskuisena aamupäivänä

2015-2016

Kausi alkoi erinomaisilla ajoilla ja polvi ei oireillut mitenkään, kunnes loppusyksystä toinen polvi petti ja sitä leikattiin. Nyt haaveet metsästyksestä olivat lopullisesti romuttuneet.

Nyt päätimme hakea Inekselle kotia missä viettää eläkepäiviä. Ja sellainen löytyi kesällä 2016 kun Ines oli 8 vuotias.